”Mitä jos minä laittaisin yhden mehiläispesän..?”
Mistä kaikki alkoi?
Pieni perheoperaatiomme sai alkunsa vuonna 2005, kun isäni Erkki päätti toteuttaa nuoruudestaan kantautuneen haaveen mehiläistarhauksesta ja ilmoittautui mehiläistarhauskurssille. Ensimmäisestä kurssista oli ehtinyt vierähtää jo 23 vuotta, joten muistin virkistäminen tuli taatusti tarpeeseen! Muutaman yhdyskunnan tarha perustettiinkin Muhoksen Rovalla omalle takapihalle ja mehiläisten kiehtova, suriseva maailma vei mennessään!
Mehiläisyhdyskuntien määrä kasvoi vuosi vuodelta vakiintuen noin 20-30 pesän tuntumaan. Myös äitini Jaana kävi mehiläishoitokurssin ja tuli mukaan hoitamaan mehiläisiä. Hunajan markkinoinnista Jaana olikin vastannut jo alusta asti. Ihmiset tykästyivät hunajamme makuun ja vakioasiakkaita tuli vuosi vuodelta enemmän. Jaana kiersi toisen työnsä ohella alakouluilla pitämässä ”mehiläistunteja” kertoen lapsille mehiläisten elämästä, hunajantuotannosta ja hunajasta yli kahdeksan vuoden ajan. Markkinat ja myyntitapahtumat tulivat tutuiksi.
Missä nyt mennään?
Mesitaival-nimi alkoi vakiintua käyttöön vuonna 2021, kun allekirjoittanut siirtyi "hanttimiehen" roolista tositoimiin, eli konkreettisesti hoitamaan mehiläisiä.
Tarhaukseen liittyvät toimenpiteet, kuten kaluston huoltaminen, kehien rakentaminen ja vahoittaminen, hunajan kuoriminen sekä linkoaminen ja pakkaaminen olivat minulle tuttua puuhaa vuosien varrelta, mutta ymmärrykseni mehiläisten elämästä alkoi todella syventyä vasta kun sain vastuun mehiläisten hoitotoimenpiteistä:
Onko yhdyskunnassa elinvoimainen kuningatar? Riittääkö pesässä tila jälkikasvulle ja resurssien keräämiseen vai onko runsassateisen jakson jälkeen kenties liikaa tilaa? Täytyykö torjua varroa-punkkia, millä konstilla ja missä välissä? Mistä kasveista kerätty hunaja sopii jättää mehiläisille talviruoaksi ja mikä aiheuttaa pörriäisille suolisto-ongelmia? Onko alakautta tuulettuva pesä parempi ratkaisu talveuttamista varten vai siirtyisinkö tarhaamaan vaakapesissä? ...
Miten tästä eteenpäin?
Kysymysten tulva sai minut todella pohtimaan - mikä olisi Suomen olosuhteisiin paras (käytännöllisin ja vaivattomin) tapa pitää mehiläisiä "apisentrisesti", eli mehiläislähtöisesti, ahkeraa yhtiökumppaniamme kunnioittaen? Nyky-yhteiskunnan trendi tehotuotantoineen, kulujen leikkaaminen ja tuottavuuden maksimointi kaiken muun kustannuksella ei tuntunut minusta koskaan mielekkäältä tavalta lähestyä mehiläistarhausta sen enempää kuin elämää ylipäänsä.
Sen lisäksi, että mehiläiset pysyvät terveinä ja hyväntuulisina, pyrin viemään tarhausta mahdollisimman omavaraiseen suuntaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mehiläiset talvehtivat pääsääntöisesti omalla hunajallaan, eikä toimintamme ole riippuvainen ruokintasokerin saatavuudesta - kuinka se käytännössä tapahtuu on vielä jokseenkin mysteeri, sillä mehiläisten talveuttaminen hunajalla ei ole Suomessa kovin yleinen käytäntö... Tästä ja muista pohdinnoista myöhemmin lisää blogin puolella!
Kiitos mielenkiinnosta ja tervetuloa mukaamme Mesitaipaleelle!
-Timi Taipaleenmäki
(kuvassa kissan alapuolella)